Toisenlainen tarina Teuvosta, Georgesta ja Homerista.
Olipa kerran veljekset Teuvo, George ja Homer. Veljekset olivat kuten kaikki muutkin veljekset maailmassa. Mutta yksi intohimo heillä oli pienestä pitäen: lukeminen. Sanojen voimalla Teuvo ymmärsi, kuinka avarakatseinen ja ennakkoluuloton maailmankansalainen hänessä asui. George taas tajusi, että tässä maailmassa oli sodittu jo aivan tarpeeksi. Homer puolestaan käsitti, kuinka rauhallisuudella ja mietiskelyllä pääsee vielä pitkälle.
Vuodet vierivät ja pojista tuli miehiä. Tiet veivät maailman eri kolkkiin – yhden juna pysähtyi kylmään Pohjoiseen, toisten lämpimään Amerikkaan.
Pohjoiseen päätyneellä pojalla oli valtavasti annettavaa kansalle ja hallinnolle. Hänen monimuotoinen, ennakkoluuloton ja suvaitsevainen maailmankuvansa veikin hänet pitkälle: Teuvosta tuli kansanedustaja. Kiitospuheessaan hän paljasti innoittajansa ja oppinsa lähteen, polttoaineen maailmankatsomuksensa takana: se oli suomalainen sanomalehti – joka tosin oli ruotsiksi.
Ydinvoimalatyöntekijä Homerista kasvoi rauhallinen ja jämäkkä perheenisä. Hän sai kolme lasta – joista poika kirjoitti muun muassa Käytöksen kultaisen kirjan. Homerin sanat varhaiskasvattajaliiton kesäpäivillä tiivistää hyvän kasvattajan kultaisen säännön: ”Lue Hufvudstadsbaletia, niin on jotain mielenkiintoistakin opetettavaa jälkikasvulle.”
Ja sitten oli ystävämme George. George oli väittelymiehiä. Kaikenkarvaisissa tilaisuuksissa pubista korkeakoulun väittelykilpaan George puolusti rauhanomaista lähestymistä kriisiin kuin kriisiin. Se kannatti. Georgesta tuli Amerikan Yhdysvaltojen presidentti. Tänäkin päivänä Amerikka saa kiittää erinomaisesta talouskunnostaan ja rauhanomaisesta maailmanpolitiikastaan Georgea – Georgea, joka luki HBL:n kannesta kanteen aina kaksi kertaa aamulla, varmuuden vuoksi.
Arvoisa lukija. Voisiko maailma olla toisenlainen, jos jokainen lukisi Hufvudstadsbladetia? Voisi.
Kommentoi juttua
Kommentoidaksesi tämän sivuston sisältöä, tulee sinun rekisteröityä ja kirjautua sisään.
Ei kommentteja...