blog Jukka Kurttila Sat 24. April 2010 Jaa

Mistä syntyy luovuus?

Luovuus on lahja, luovuus on henkinen tila, luovuus on taito, luovuus on kyky ymmärtää, luovuus on tahto tehdä ja luovuus on kyky uskoa. Varmasti näin ja juuri näin. Nämä piirteet on helppo tunnistaa hyvästä luovasta mielestä ja on helppo myöntää, että ilman näitä ominaisuuksia syntyy keskinkertaista paskaa. Sellaista, josta ei tule edes pahaa mieltä - miksi tyhjänpäiväisestä ajattelusta ja toteuttamisesta pitäisi edes pahastua? Mutta luovuuden omainaisuudet on tiedossa ja ei ne ole muuttuneet mihinkään.

Paljon on puhuttu siitäkin, että luovuus ilman tavoitetta ja päämäärää on taidetta ja sellaiselle luovuudelle on yhä vähemmän tarvetta kaupallisessa ympäristössä. Ihan oikein tietysti kunhan tavoitteellista luovuutta ei aleta käsittelemään rationaalisesti ja suoraviivaisesti. Kaupallinen luovuus ei ole kuitenkaan matematiikkaa, viivojen yhdistämää laatikkoleikkiä tai fiksuttelevia positiosanoja. Mutta kyllähän tämäkin on jo kaikkien tiedossa.

Luovuutta on myös se, että hallitsee ja ymmärtää uudet ja vanhat kanavat sekä kykenee tuottamaan niiihin ajattelua ja toimenpiteitä - tarvittaessa jopa 24/7 menttaliteetilla. Hoh hoijaa. Niinpä niin. Joko olisi aika tuoda luovuuden käsitteeseen jotain uutta.

Sehän on niiin itsestään selvä asia, että meinaa hävettää kirjoittaa se tännne sivustolle. Se on niin oleellinen osa luovuutta, että se meinaa välillä unohtua ja kyllä se unohtuukin. Valitettavasti.  Luovuus on kaiken ylevyytensä ohella myös vastuuta asioiden tekemisestä loppuun asti. Me tuppaamme välillä unohtamaan sen, että meidän hommissa luovuus ei ole ollut enää pitkään aikaan pelkästään sen kuuluisan idean hakemista. Siitä se luovuus vasta alkaa. Sitten vasta työ on luova kun se idea on jaksettu painaa loppuun asti ja kaikkiin kanaviin. Tämä on niin lattea kirjoittaa tähän, mutta kun se on niin perhanan totta ja se tuppaa unohtumaan meiltä suunnittelijoilta ja jopa asiakkailta aina aika ajoin. Ei ole kivaa painaa duunia lopppuuun asti? On helpompaa lähteä intoilemaan uusista jutuista ja jättää homma kesken. Liian usein näkee keskinkertaisia kokonaisuuksia, vaikka alun ajatus olikin hieno. Homma jätetään ajelehtimaan, sitä hoidetaan eteenpäin käskyjen voimalla ei intohimon, harkkareiden apupojat hoitavat viimeistelyjä.... tyhmää ja vastuutonta. Toimialan ja meidän kaikkien pitäisi ottaa isompi vastuu kokonaisuuksien suunnittelusta loppuun asti. Luovuus on ammattiylpeyttä ja vastuuuta siitä, että kokonaisuuus on ehjä ja toimiva. Saatana.