blog Jaakkov Thu 15. April 2010 Jaa

Minä tuhoan laadun ja luovuuden.

Sinä, rakas asiakkaani osallistut laadun tuhoamiseen myös. Teemme joka päivä yhdessä kaikkemme, toimimme yhtenä rintamana.

Erikoisinta kaikessa on, että kuvittelemme toimivamme oikein. Luemme tauotta meilejä, vastaamme ja lähetämme niitä eteenpäin. Luulemme ottavamme muut huomioon, teemme itsemme tiettäväksi, mukanopeutamme päätöksentekoa ja elämme työelämän kiirettä. Tai paremminkin kiireentuntua, josta on vaivihkaa tullut työläisen tutti, jonka varjolla voi ulkoistaa oikeastaan sen, mistä meille kullekin maksetaan palkkaa: kyvystä tehdä ammattitaitoisia ja harkittuja päätöksiä.

Räikeimmillään tämä näkyy markkinoinnin maailmassa printti-ilmaisun romahtamisena. Urani alussa digiyhteydet eivät olleet niin nopeita, eikä jok’ikistä leiskaa lähetetty sähköpostitse. Nyt kun printtimainokset räimitään kasaan kollektiivisesti meilitse, vailla pohdittuja keskusteluja, ovat tulokset joka päivä ihailtavissa lehdistämme. Eräässä tuhansien ilmoitusten katselmuksessa häpesin olevani suunnittelija. Olo oli kuin ympäristörikollisella, onhan visuaalinen ilmaisu kuitenkin osa ympäristöämme.

Ainoa hyvä puoli meilitse tapahtuvassa joukkosuunnittelussa lienee demokratian toteutuminen. Jokainen mielipide on otettu huomioon, kaikki ovat päässeet jättämään sormenjälkensä. Lopputulokset ovat usein hökötyksiä, joiden lukemiseen menisi useampi minuutti. Ja vieläpä mediassa, jossa yksikin saatu lisäsekunti lukijalta on luksusta.

Filmien teko on vielä onneksi sen verran työläämpää ja työtavalle on oma protokollansa, mikä selittää kollektiivisuunnittelun vähäisyyden. Päätökset toki tehdään yhdessä, mutta kasvokkain jokaisen osapuolen ammatilliseen argumentaatioon pohjaten.

Tähän voisi sanoa, että kyllähän sitä argumentaatiota käydään meilitse. Paskat. Ihmiset lukevat aivan eri tilanteissa samoja viestejä, kuka hätäisesti kännykässä palaverissa, kuka pohtien mutta väärin tulkiten kaikessa rauhassa. Ja mitä kirjoitustaitoon tulee, väitän kirjallisen ilmaisukyvyn ja –tavan vaihtelevan markkinointialan ihmisillä sen verran, että väärinkäsitykset, tahattomat tökeryydet ja kyykyttämiset ovat arkipäivää.

Jos perustaisin oman toimiston, kaikki sisällölliset päätökset edellyttäisivät vähintään puhelinsoittoa, mieluiten tapaamista. Sähköposti olisi kielletty media, korkeintaan anonyymin medialistan saisi lähettää. Näin säästyisi aikaa, yhteistyö olisi reilua puolin jos toisin, ja kukaties lopputulos parempi.