Guggenheimista suuri puumatalo
Vilkkaana käy keskustelu G-museosta Helsinkiin. Suomihan on kulttuurin kulutuksessa Euroopan kärkimaita Ruotsin, Tanskan, Alankomaiden ja Luxemburgin rinnalla. Suomi poikkeaa muista kuitenkin siinä, että täällä nuorten koulutettujen sijaan kulttuuria kuluttavat selvästi eniten keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset.
Kulttuurin kulutus Suomessa on laaja-alaista ulottuen arkisista ruoasta ja kirjastosta oopperaan ja balettiin. Kapeasti ja perinteisesti korkeakulttuuri on koettu taiteena, jolla on yleviä päämääriä ja jota kulutti kulttuurieliitti. Populaarikulttuuri puolestaan nähtiin aiemmin massoille suunnattuna viihteenä, jonka tavoite on kääriä tuohta, turruttaa kuluttaja ja tuottaa halvat huvit. Kattaisiko Guggenheim nyt kummatkin puolet ja kohderyhmät eikä tyydyttäisi vain iäkkäämpiä naisia?
Guggeli on jo tehnyt hyvää ainakin siinä, että kulttuurista ja kulttuurimarkkinoista keskustellaan kiivaasti. Keskustelu on mielenkiintoisesti keskittynyt kulttuuriin liiketoimintana ja brändeihin kulttuurin toimialalla. Keskustelussa puolesta ja vastaan, on kummallakin osapuolella ollut antaa tosiasiallisia perusteluja kannalleen. Tämä on hyvä ja tekee tilanteesta mielenkiintoisen mutta toistaiseksi ratkaisemattoman. Tässä olisi kuluttajatutkimuksen paikka. Jospa Taloustutkimus selvittäisi sekä nykyisten naisten että nuorten ja miesten ostoaikomukset G-museossa käyntiin sen aiotulla tarjoomalla.
Toistaiseksi mainioin näkemäni kannanotto oli HS-raadin jäsenen A. W. Yrjänän kommentti (HS 13.1.2012) museon puolesta: ”…projektin etenemistä voi seurata reaaliaikaisena taideteoksena, jossa tutkitaan monipohjaisesti kaksoisvalotuksin demokraattisen päätäntämekanismin, taiteen ja rahan tanssia pohjoisen taivaan alla.”
Kommentoi juttua
Kommentoidaksesi tämän sivuston sisältöä, tulee sinun rekisteröityä ja kirjautua sisään.
Ei kommentteja...