blog Bobin vaari Fri 27. May 2011 Jaa

Olin siellä minäkin, vaarin kommentit

Jonkinlaisena vanhuksena (71 v.) ja Bobin vaarina (6 v.) olin tämän viikon keskiviikkona seuraamassa Young Lions Finland -kilpailun palkintogaalaa. Kärkimedian panelistina olin äänestänyt Press-sarjan töitä, joten tunsin mielenkiintoa kilpailuun myös tästä näkökulmasta.

Kilpailutehtävä oli määritelty seuraavasti:

Asiakas: Suomen Punaisen Ristin Ystävätoiminta
Teema: Nuoret vanhusten ystäväksi
Kohderyhmä: nuoret aikuiset

Kommentit:
Lähes kaikki palkitut työt henkivät sellaista asennetta, että me vanhukset huudetaan: ”Tulkaa ja auttakaa meitä.” Omien havaintojeni mukaan useat vanhukset tuntevat itsensä yksinäiseksi, koska kukaan ei kuuntele heitä. He ovat huolissaan siitä, etteivät nuoremmat ole valmiita ottamaan vastaan heidän kokemuksiaan ja mahdollisesti oppimaan niistä jotain. Nämä vanhukset eivät käske tekemään samoin kuin he ovat tehneet, vaan kertovat mitä heiltä voisi oppia.

Jos jotain antaa, niin jotakin myös saa. Tämä näkökulma mielestäni puuttui palkituista töistä. Tuli mieleeni, että olikohan taustatyö tehty kunnolla ja käyty jututtamassa oman lähipiirin vanhuksia. Voi olla, että tämä näkökulma oli tuotu esiin niissä töissä, joita tuomaristo ei palkinnut. Tällöin tulee mieleeni, että milloin tuomariston jäsenet ovat viimeksi käyneet omien vanhustensa luona.
Bobin vaarina olen kokenut, että antaessaan myös saa jotain. Saamastani palautteesta päätellen tämä tunne on molemminpuolinen. Kiitos siitä Bobit ja kaikki Seiskalinjalla: Toinen, Ainoa, Myy, Kuubi ja Basso.

Minulle on näistä palkintogaaloista jäänyt mieleeni jotenkin sisäänlämpiävä ja tunkkainen tunnelma. Jälleen kerran tuli mieleeni se, mitä perusinsinööri poikani kerran sanoi: ”Ai niin, se on niitä tilaisuuksia, joissa alan ihmiset palkitsevat toisiaan.” Toivon myös näihin kilpailuihin uusia virkistäviä tuulia ja raikkaita ulkopuolisia näkökulmia.