blog Veerap Fri 24. September 2010 Jaa

My name is Bob. SpongeBob.

Minut oli kutsuttu triplasyntymäpäiville, jotka oli tarkoitus viettää Havaiji-teemalla. Hetken mietittyäni en halunnut viettää iltaani hytisemässä kookos-rintaliiveissä ja kaislahameessa keskellä Vihdin hyistä syysiltaa. Lähempänä juhlaa sain kuulla, että teemaa oli pukuvalikoiman suurentamiseksi laajennettu ”matkailuteemaksi”. Etsin vyölaukkua ja etelänmatkoilta tuotuja ”aitoja” merkkipaitoja. En löytänyt. Juhlapäivän aamuna kuulin, että päivänsankarit eivät pukeutuisi matkailuteeman mukaisesti ollenkaan, vaan he tulisivat Hämähäkkimiehenä, Banaanina ja Torakkana. Sain UFF:in laareja pengottuani puhelinsoiton, että minulle olisi puku. Puku oli lapsille tarkoitettu, mutta ainakin se lämmittäisi minua illalla.

 

Saavuttuani paikalle SpongeBob-puvussani sain aikaan spontaaneja naurunpurskahduksia. Paikalla olleet lapset halusivat tanssia kanssani ja ihmiset ottivat jonossa kuvia. Muut tytöt olivat pukeutuneet johonkin seuraavista ’seksikäs seilori’, ’luau-tanssija’ tai ’normaalit bilevaatteet terästettynä muovikukkaleillä’. Huonona puolena puvussa oli se, että siinä ei voinut juoda eikä syödä mitään juhlien antimista. Ja tietysti se pikkumiinus, että olin lupautunut kuskiksi takaisin Helsinkiin, enkä siis voinut edes nauttia väkeviä. Siinä sitten heiluin seksiseiloreiden ja kukkaleiden meressä, selvin päin ja ilman ruokaa ihmisten ilotilan noustessa. Ei se minua haitannut – olin sentään Bob.